Sakan kartanon portaat on avattu juhlallisesti – tervetuloa tutustumaan!

5. heinäkuuta oli erityinen päivä Sakan kartanon historiassa. Avasimme uudelleen portaat, joiden historia ulottuu yli 20 vuoden taakse. Portaat rakennettiin vuonna 2005 kartanon entisöijän Tõnis Kaasikin aloitteesta. Kahden vuosikymmenen ajan ne ovat johdattaneet tuhansia kävijöitä meren rannalle ja takaisin. Nyt ne ovat jälleen avoinna – kunnostettuina mutta alkuperäisen henkensä säilyttäneinä. Ne vievät paikkaan, jossa aika tuntuu pysähtyvän ja jossa voi kokea täydellisen rauhan ja luonnon läheisyyden.

Vuonna 2007 portaat voittivat Viron arkkitehtonisten pienrakenteiden kilpailun selkeänä ja onnistuneena arkkitehtonisena sekä teknisenä ratkaisuna vaativassa maastossa. Portaiden arkkitehteina toimivat Tiit Kaljundi ja Ivo-Martin Veelma.

Portaat eivät ole koskaan olleet pelkkä kulkureitti ylös ja alas. Jokaisella askelmalla on oma tarinansa. Niitä ovat kulkeneet unelmoijat, lomailijat, kalastajat, romantikot ja seikkailijat. Nyt ne odottavat jälleen kaikkia uusia ja vanhoja vierailijoita.

Uudistuksen sai myös lasten leikkipaikka sekä sotahistoriallinen alue. Leikkipaikalle on asennettu uudet keinut, ja viikon aikana sinne valmistuu myös uusi leikkimökki liukumäkineen.

Myös Bunkkerikukkula on kunnostettu. Sotahistorialliset kohteet ovat jälleen turvallisesti tutustuttavissa. Bunkkeri, suoja ja niitä yhdistävät juoksuhaudat ovat peräisin toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, jolloin kartanossa sijaitsi Neuvostoliiton rajavartioasema. Toisen maailmansodan aikana alueella toimi saksalainen tiedustelukoulu, josta on säilynyt kasarmien perustuksia. Sodan jälkeen kartanossa toimi pioneerileiri, myöhemmin V. I. Leninin öljyliuskeyhdyskunnan työntekijöiden asuntoloita. 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1991 asti alueella sijaitsi Neuvostoliiton rajavartiosto ja kasarmit.

Olkoon nämä portaat meille kaikille muistutus siitä, että jokainen nousu alkaa ensimmäisestä askeleesta.

Tervetuloa nauttimaan – portaat ovat avoinna!

📸 Kuvat: Matti Kämärä, Põhjarannik